Agility eli koirien esteratakilpailu on yksi suosituimmista koirien kanssa harrastettavista lajeista. Sen juuret ovat 1970-luvun Englannissa, jossa laji alkoi kasvattaa suosiota hevosten estekilpailujen väliaikaohjelmana. Ensimmäiset koirille järjestetyt agilitykilpailut pidettiin 1978 Englannissa, jonka jälkeen kisa levisi eri puolille saarivaltiota ja myöhemmin muihin maihin. Suomeen agility saapui vuonna 1986, jolloin esteradalla kisaavia koiria ihasteltiin koiranäyttelyn yhteydessä. Ensimmäiset viralliset kilpailut järjestettiin vuonna 1989 ja vuonna 2000 ja 2008 Helsingissä pidetyt agilityn MM-kisat olivat suuri menestys. Laji oli tullut Suomeen jäädäkseen ja vuoden 2016 kisat käydään Zaragozassa, Espanjassa.
Koiran ja ohjaajan saumaton yhteistyö
Agility tarkoittaa suomeksi ketteryyttä. Laji sopii lähes kaikille koirille koosta ja rodusta huolimatta. Esteradan pituus on 100–200 metriä ja sen varrella on 12–20 suoritettavaa estettä. Esteitä on erilaisia ja niitä kutsutaan kontaktiesteiksi, hyppyesteiksi tai muiksi lisäesteiksi. Suomessa lajiharrastajia on yli 75 000, ja harrastajien määrä on jatkuvasti vahvassa kasvussa. Kasvua tukee myös valtion liikuntaneuvoston päätös hyväksyä laji viralliseksi urheilulajiksi.
Päätöksen myötä lajille on mahdollista hakea valtion tukea, joka taas edesauttaa lajiharrastuksen kulujen pienenemistä. Agility ei ole ainoastaan koiraa liikuttava estehyppely vaan omistaja on siinä vahvasti mukana. Agilityn yksi parhaimpia puolia onkin koiran ja omistajan yhteinen päämäärä ja yhdessä tekemisen meininki. Se luo hienon siteen parin välille ja antaa liikunnan iloa molemmille.
Innokkuus on tärkeintä
Agility sopii kaikille roduille, myös sekarotuisille hännänheiluttajille. Omistajan iällä tai koolla ei myöskään ole merkitystä, tärkeintä on riittävä fyysinen kunto ja innostunut asenne. Lajin harrastamisen myötä parivaljakko kehittyy ja alkaa toimia saumattomasti yhdessä. Se tuo mielihyvää molemmille. Koira on innokas oppija ja liikunnallinen harrastus omistajan kanssa pitää sen kunnossa niin fyysisesti kuin myös henkisesti. Koira voi aloittaa kilpailemisen 18 kuukauden iässä, jolloin aloitetaan alemmasta tasoluokasta. Taitojen kertyessä tasoluokitus nousee ja radat muuttuvat vaikeammiksi. Ne muodostuvat usein erilaisista tunneleista, hyppyesteistä, pujotteluradoista ja kiipeilyseinistä. Koirat on jaettu kisoissa koko- ja taitoluokan mukaan, joissa on maakohtaisia eroja.
Harrastuksesta kiinnostuneiden kannattaa ottaa yhteyttä agilityliittoon ja selvittää oman paikkakunnan seuratoiminnan mahdollisuudet. Seuroista saa ohjausta ja koulutusta lajin alkutaipaleelle. Kisatilanteessa omistaja johdattaa koiraa läpi radan erilaisin liikkein ja elein. Jokaisen parin välinen yhteistyö on omanlaistaan, joten oikean sävelen löytäminen on tärkeää.
Vuoden tärkeimmissä lajikilpailuissa eli MM-kisoissa ja European Open -kisoissa nähdään huippuluokan näytteitä koiran ja ihmisen välisestä harmoniasta ja siitä, miten hauskaa lemmikin kanssa yhteistoiminta on parhaimmillaan.
