Agility tähtää liikuttamaan sekä koiraa että omistajaa. Kyseinen seikka nosti lajin myös viralliseksi urheilulajiksi. Agilityn parissa pulssi kiihtyy ja molempien kunto nousee. Yhteinen päämäärä lähentää omistajaa ja koiraa, ja tuloksena on parhaimmillaan tyytyväinen parivaljakko. Agilityn harrastusta harkitessa moni pohtii sopiiko oma koira rotunsa ja olemuksensa puolesta lajin pariin.
Tärkeintä agilityssa on liikunnan ilo
Agilityssa kisaavat kaikenkokoiset ja -rotuiset koirat. Kisoissa koirat jaetaan taito- ja kokoluokan perusteella eri sarjoihin. Jopa sekarotuiset voivat osallistua harrastustoimintaan ja osaan kilpailuista. Tärkeintä on motivaatio ja halu kehittyä, koiran omistajan tulee olla valmis kehittymään ohjaajana. Koira on innokas oppija ja useimmiten yhteinen, liikunnallinen harrastus tuo sen parhaimmat puolet esiin. Itselle sopivaa koirarotua harkitessa on hyvä aloittaa perusasioista, sillä agility ei katso rotua. Koiran tulee sopia perheeseen muiden ominaisuuksien puolesta, sen jälkeen siitä on mahdollista kouluttaa tekemistä rakastava harrastuskoira.
Itse omistaja on tärkeässä roolissa agilityssa. Omistajan tulee tuntea koira hyvin ja oppia oikeanlainen viestintä, sillä se mikä sopii yhdelle agilityparille, ei välttämättä sovi toiselle. Jokainen koira ja jokainen ihminen on yksilö, ja yhteisen sävelen löytyminen on lajin ydin. Koiran hoitaminen on tärkeä osa terveen koiran elämää, säännölliset eläinlääkärikäynnit ja liikunta kuuluvat oleellisesti koiran arkeen.
Harrastekentille lähtevän kannattaa muistaa oma kunto ja asiallinen varustus. Agility sopii lähes kaikille, ainoastaan kroonisista sairauksista kärsivien on hyvä neuvotella harrastuksesta ensin lääkärin kanssa. Asialliseen varustukseen kuuluvat joustavat ja liikuntaan sopivat vaatteet ja kengät. Harrastus on hauskaa kun perusasiat on kunnossa!
Harrastuksesta kisoihin saakka
Lajin harrastuksesta kiinnostuneen kannattaa pohtia haluaako agilitysta harrastuksen vai onko aikeissa suunnata kovatasoisiin kilpailuihin. Laji on suosittu ja sen kirkkaimmassa kärjessä erot ovat pieniä. Parhaiten pärjäävät ne, joiden motivointi kisassa on helppoa. Koiralta vaaditaan myös ketteryyttä ja kestävyyttä. Harrastustoiminnassa sen sijaan kirjo on laajempi, ja moni on mukana liikunnan ilosta ja koiran kanssa yhdessä tekemisen vuoksi.
Lajin parissa tiettyjä rotuja pidetään toisia sopivampina agilityyn. Koiran luontaiset fyysiset ominaisuudet ja luonne auttavat kehittymään ja oppimaan, mutta jopa kisatasolla lajin kärjessä on yllättävän monipuolinen roturakenne. Koiran rodun perusteella ei voi määrittää, tuleeko se pärjäämään lajissa vai ei. Paljon riippuu myös omistajan taidoista, joiden avulla koiran on mahdollista kehittyä.
