Agilityharrastuksen aloittajan kannattaa ottaa yhteyttä Suomen Kennelliittoon, joka järjestää alkeiskursseja eri paikkakunnilla. Sen lisäksi alueen muut koiraseurat ja Suomen Agilityliitto tarjoavat erilaisia kursseja. Koiran peruskoulutus on tärkeä edellytys lajin harrastamiselle, joten pentukoiralle kannattaa opettaa tottelevaisuutta ja harkita mahdollista pentukoulutusta.
Agilityyn tuttuja ratoja ja temppuja voi harkiten harjoittaa jo pentukoiralla mutta sitä ei saa väsyttää liikaa. Itse lajin harrastusta varten koiran luuston tulee olla tarpeeksi kehittynyt. Kilpailemaan päästäkseen koiran tulee olla täyttänyt 18 kuukautta. Koiran matka menestyväksi agilitykoiraksi kannattaa rakentaa varmalle pohjalle, hyvälle peruskoulutukselle, rakkaudelle ja huolenpidolle. Agilityn pitää olla hauskaa, sillä väkisin tehtynä tuloksia ei lajissa yleensä synny. Omistajan tehtävä onkin oppia ymmärtämään oman koiran tuntemuksia, mikä motivoi kokeilemaan uusia temppuja ja ylittämään esteitä.
Erikokoiset koirat voivat osallistua agilityyn
Koirat jaetaan kilpailuissa kolmeen eri kokoluokkaan, minit, midit ja maxit. Eri kokoluokissa esteet määritetään koirien koon mukaan. Jokaisessa kilpailussa tuomari suunnittelee radan, jonka tulee täyttää tietyt lajille ominaiset säännöt.
Rata sisältää hyppyradan, kontaktiesteitä ja pöydän. Radassa tulee olla ainakin kaksi suunnanmuutoksen sisältävää kohtaa. Esteiden välinen matka on myös määritelty säännöissä. Osallistujilla on mahdollisuus tutustua rataan noin 5 minuutin ajan ennen kilpailun alkamista. Radan pituus vaihtelee 100–200 metrin välillä, ja esteiden määrä 12–20 välillä.
Agilityn säännöt ovat helppo oppia
Kun pilli soi ja kisa alkaa, on parivaljakko virittäytynyt kisatilaan. Omistaja ei saa koskettaa radalla koiraan eikä esteisiin, hänen ei tule myöskään antaa koiralle esimerkkiä itse tehden eli esimerkiksi esteen yli hypäten. Kilpailutilanteita varten koiran ja omistajan tulee oppia ymmärtämään toisia eri tavoin kuten käsimerkein, komennoin ja elein. Huippuluokan agility-koirat ovat jo todellisia urheilijoita, joiden treeniohjelma on tarkka ja kisakuntoon valmistaudutaan kuin ihmiset kovatasoisiin kilpailuihin. Lajia ei tarvitse ottaa kilpaurheilun kannalta ellei halua. Agilityn parissa on tilaa eritasoisille ja eri tavoitteilla varustetuille pareille. Agilityyn voi lähteä mukaan myös kuntoilun ja yhdessäolon takia, sillä sääntöjen hallinta ei vaadi paljon vaan perusteet on helppo oppia.
Parivaljakon suoritus arvioidaan ajan ja virheiden perusteella, usein virheet muodostuvat koiran ajautumisesta väärälle radalle tai kieltäytymisestä suorittaa este. Tuomari asettaa kisalle ns. ihanneajan tavoitteen, jonka liiallisesta alittamisesta seuraa miinusta. Agilityn säännöt ovat melko simppelit ja pääpaino kisassa on siinä, kuinka hyvin valjakko pelaa yhteen, ja miten omistaja on onnistunut työssään motivoida koira innostumaan esteistä ja tehtävistä.
